Eino Roiha (1904 - 1955) toimi Jyväskylän yliopiston seminaarissa ja sittemmin kasvatusopillisessa korkeakoulussa musiikin lehtorina vuosina 1930 - 1948. Hän teki myös tutkimus- ja sävellystyötä sekä esiintyi pianistina, kuoronjohtajana ja kapellimestarina. Saksankielisen väitöskirjan (Helsingin yliopisto 1941)  aiheena on Sibeliuksen sinfonioiden muotoanalyysi. 

Jyväskylän vuosien jälkeen Eino Roiha perheineen muutti Helsinkiin, jossa hän jatkoi pianistin uraansa ja sävellys-, opetus- ja tutkimustyötään mm. Helsingin yliopistossa musiikkitieteen dosenttina. 

Eino Roihan erityisenä mielenkiinnon kohteena oli musiikkipsykologia ja -kasvatus. Hän julkaisi 1940-luvun lopussa laajan suomenkielisen musiikkipsykologian oppikirjan ja loi näin pohjaa suomalaiselle musiikkipsykologian opetukselle ja tutkimukselle.

Eino Roihan tytär Leena-Maija Alho valottaa kirjoittamassaan kirjassa Eino Roihan ammatillisen ja julkisen toiminnan taustaa sekä korostaa turvallisen ja vastuuntuntoisen perheenisän osuutta jokapäiväisessä elämässä.